Liikaa

Avautumista vain..

Tuntuu, että elämässä tapahtuu aivan liikaa asioita. En meinaa pysyä perässä. En ehdi käsitellä kaikkea, ja myöhemmin kärsin lisää ongelmista, kun olet sullonut vaikeatkin tapahtumat sinne pikkuruiseen aarrearkkuun joka sijaitsee tuolla jossain mun mielen sopukoissa. (Se elokuva Mielen sopukoissa on muuten ihan sika hyvä.)

Kaksi isovanhemmistani voi tosi huonosti, heidän eloaan ja oloaan täällä maanpäällä ei kukaan osaa ennustaa, kuinka pitkä se tulee olemaan. Se sattuu, mutta onhan se ihan luonnollista että ikäihmisille tulee terveysongelmia, kaikki meistä kuolee joskus. Ei kukaan ole vielä toistaiseksi jäänyt tänne elämään loputtomiin. Tekee kuitenkin pahaa, kun tietää ettei heidän matkansa täällä enää tule kestämään varmaan kovin kauaa. Myös perheenjäsenellä on vakavia terveysongelmia, hänet onneksi leikataan pian, jolloin kaiken pitäisi taas olla ihan fine.

Omat terveysongelmat on pysynyt omasta mielestä jollain tapaa kurissa hetken aikaa. Melankoliaa mun elämä suurimmaksi osaksi on, mutta sekin on ihan fine. Kunhan pahimmilta kohtauksilta välttyisin, se on mun toive.